Niin mitenkähän se sanonta menikään? Omaa mummoa ja kansan tanhuja :) Ite sanosin ehkä että kaikkee muuta pitää kokeilla paitsi blogin kirjottamista! Mutta oon äksy teini (iän puolesta ehkä en mutta noin muuten) ja teen kaiken päin vastoin, eli haistatan itelleni paskat ja kirjotan tätä. Vikise vaan Daniela, et voi mitään.
Suurin syy siihen etten oo aikasemmin kirjottanu blogia on se etten rehellisesti usko kenenkään tätä lukevan. Joten mitä järkee tässä on? Sepä se, kerrankin kirjotat "päiväkirjaa" jonka oikein tarkotuksella laitat nettiin miljoonien ihmisten luettavaks ja ketään ei kiinnosta. Jos tää olis muutaman salasanan ja varotustekstin takana niin lukijoita ilmaantuis pilvin pimein alta aikayksikön. Ihminen kun on sellanen tirkistelijä.
Eli miksi nyt? No eipä miksikään. Tekeepä vaan mieli kirjoittaa ajatuksia ylös, ja jos edes YKSI ihminen päätyy lukemaan miun "hengentuotosta" oon saavuttanu jonkun hämärän mittapuun elämässäni.
Blogin nimi on aika laajakäsitteinen, mutta ajattelin etten lähe rajaamaan liian kapeelle tähtäimelle, sitä kun ei koskaan tiedä mitä täältä päästä vielä irtoaa. Ehkä jotain hyvinkin mielenkiintosta ;)
Josko alottelisin paljastamalla itestäni jotain pienehköä, että pysyy sitten laaja lukijakuntani kärryillä. Olen 24 vuotias. Äiti. Vaimo. Savolainen. Äkkipikainen. Äänekäs. Itsekäs. Täydellisyyden tavoittelija. Keskimittainen ja sopusuhtainen xD (Ja se joka tunnisti miut nyt pitäköön päänsä kiinni, anonyyminä on paljon helpompi huudella!) Yritän tässä juurikin laihuttaa, joten oon myös hyvin äkänen ison osan päivästä. Ku pitäs pitäs pitäs, eikä sais sais sais. plaa plaa, kaikki tietää mitä laihuttaminen on, ei siitä sen enmpää.(Nyt). Mutta elämänmuutokset saa pääkopan käymään ylikierroksilla ja ajattelin kokeilla ajatusten purkamista vaikkapa tällä tavoin.
Huomenna se oliskin juhannus, mikä nyt sinäänsä ei meikäläiselle hirveesti merkitse, mutta kai se on ihan hauskaa kattoa kun pari risukasaa tuikataan taas tuleen. Tai sitten käy niinkun entisessä kotikaupungissa joka vuosi ja joka ikinen kokko poltetaan jo aattoa edeltävänä yönä. Ai että, kyllä niitä teinejä on vaan pakko ihailla noin omalaatusista päähänpistoista! wish i was there, tai jotain. Mutta siis, kokkoja lähen kahtelee oman ja veljeni perheen kanssa, siitä tulee varmasti hauskaa, siis ihan aikuisten oikeesti :) Jännityksellä ootan tän vuoden hukkumistlastoja ja toivon ettei kukaan tuttu päädy sinne.
Nyt täytyy lopetella tää ensikokeilu kun tuo kuopus tuossa näyttää jo nyrkkejään natustavan ja sehän ei oo kasvavan lapsen ihan se ensisijainen ravinnonlähde kuitenkaan.
Näkyillään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti