On se vaan uskomatonta miten kiireinen voi ihminen olla! Ajatella, yritin viime viikolla yhden ystävän kanssa tavata kun niin kauheen harvoin nähhään, mutta ei se onnistunu ku joka päivälle oli vähintään jommallakummalla jo suunnitelmia. Ja nyt se ystävä lähti kaheks viikoks reissuun. Totesin hänelle, että tätä menoa nähhään ehkä ens vuonna. Mutta mikä tekee tästä kiireestä niin vaikeesti uskottavaa on se, että kumpikaan meistä ei käy edes töissä! Kauheeta jos joutuis 40 tuntia viikossa töissä istumaan, eihän sitä sitten ehtis mitään muuta tekemäänkään.
Mutta mikä se sitten tälläsen "lomalaisen" niin kiireisenä pitää? Vastaus siihen on hyvin yksinkertanen: Vieraat. Meillä on viimesen kolmen viikon aikana ollu ehkä 4 päivää sellasia että vieraita EI ole ollu. Onneks miusta on kiva kun on vieraita. Tykkään jopa anopista, voitteko kuvitella? ;)
Mies on vähän toista maata. Sille tulee mitta täyteen vieraista paljon nopeemmin ku miulle. Mut hän osaa peitellä sen hyvin :D Hän vaan hissukseen liukenee kaverin luo evakkoon kun alkaa saaha tarpeekseen. Miulle se on ihan ok, eihän kaikesta voi tykätä. Ja onhan se evakkoon lähteminen paljon parempi tapa kun esim. sellanen vittumainen vihjailu, että "Moneltakohan ne vieraat olis kotona jos nyt lähtisivät?" Eikä sen parempi olis kyllä suoraan sanominenkaan: "Oli kiva kun kävitte mut kivempi olis jos lähtisitte!".
Joittenkin vieraitten kanssa pitää aina tehhä jotakin. Olla ohjelmaa joka päivälle. Enemmän tykkään sellasista vieraista jotka on ite jo suunnitellu mitä ne haluu tehhä eikä miun tarvii sitten ruveta leikkii mitään matkanjärjestäjää. Mut sit toisaalta taas on niitäkin vieraita, jotka tulee vaan hengailemaan. Niillä ei oo mitään erityistä tarvetta tehhä mitään. Ne istuu sohvalla ja kysyy että "Mitäs tänään on ohjelmassa?". "No en tiiä teistä mutta ite ajattelin ainakin käyä kaupassa, tehhä ruokaa, kylvettää lapset, tiiäthän, normipäivä." En oikein aina ymmärrä miten nää tyypit jaksaa ajaa 400 kilometriä tullakseen vaan kattomaan tavallisen lapsiperheen arkea. Ja jos heille yrittää tarjota jotain tekemistä niin vastaus on "Ihan sama, mitä ite haluut, ei meillä tässä mitä...".
Ne jotka ON suunnitellu ohjelmaa onkin suunnitellu sitä sitten joka päivälle, joka minuutille, siitä hetkestä kun herää siihen asti kun painaa päänsä illalla tyynyyn. Viimesimmät vieraat oli tätä lajia. En oo vieläkään täysin toipunu heijän visiitistä. Siis oli aivan I-HA-NAA kun nää rakkaat ihmiset kävi, mutta kovin montaa päivää en sitä tahtia jaksais. Ensimmäisenä päivänä koluttiin Ideaparkissa kuus tuntia. Seuraavana (helle)päivänä särkänniemessä meni sama aika. Ja kolmantena päivänä piti vielä päästä Ikeaan. Niin, eikä sovi unohtaa että jokaisella noilla reissuilla mukana roikku kaks vaippaikästä lasta joista toinen on vielä tissillä! Tartten sellasen parin viikon akkujen lataamisajan, että oon taas sataprosenttisesti elävienkirjoissa. Ei näitä vieraita kestäis hullukaan, jos heitä ei rakastais <3
Menee pari päivää ennen kun tottuu taas siihen että sohvalla EI nuku ketään ja kotona on vaan tää oma perhe. Seuraavat vieraat on kylläkin vaan parin viikon päässä ja tällä kertaa sieltä onkin tulossa oikein vieraitten aatelia: OMA ÄITINI! Hää käy kyllä ihan liian harvoin ja viipyy ihan liian vähän aikaa jos miulta kysytään. Pitänee ehottaa sille että lopettaa töissä käymisen ni jää enemmän aikaa olennaiseen, eli ystävien ja perheen kanssa olemiseen!
Rakkaudella, äitiä ikävöiden
XXX Daniela XXX
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti